Näkemyksiä ja kokemuksia:

Pääkaupunkiseudun kunnat ne yhteen soppii - kohta ne pannaan pussauskoppiin?

Varmasti yksi näiden vaalien, ja tulevien vuosien, kuumista kysymyksistä on pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyö. Toiset ajavat yhdistymistä ehdottomasti, mutta varsinkin täällä Espoossa liputetaan voimakkaasti vapaaehtoisen yhteistyön ja itsenäisen Espoon puolesta.

Paljon yhteistyötä tehdään jo nyt: Esimerkiksi kaikki, paitsi Helsingin sisäinen, joukkoliikenne sekä jätehuolto on järjestetty YTV:n kautta. Vastikään on laajennettu ja jatkossa laajennetaan edelleen päivähoitoalueita. Espoolla ja Kauniaisilla on yhteistyösopimuksia pitkittäin ja poikittain.

Kaikille tämä ei riitä, vaan rajat pitää ehdottomasti saada kaadettua. Tällä saadaan väitetysti suuruuden ekonomiaa kuntaorganisaatioon ja muutenkin kaikki tapahtuu helpommin? Onko tosiaan näin?

Tällaisen mammuttikunnan päätöksenteon etääntymisestä aivan liian kauas tavallisesta kuntalaisesta melko monet osaavat jo olla huolissaan. Lisää lihaa luiden ympärille keskusteluun saatiin tässä pari päivää sitten, kun Elinkeinoelämän valtuuskunta julkaisi raportin Paras kaupunki - kuusi suurinta vertailussa.

Raportti oli toki elinkeinoelämän näkökulmasta laadittu eikä sen mittaristo kaikkiseltaan mittaa sitä kaupunkilaiselle parasta kaupunkia. Tässä yhteydessä on kuitenkin mielenkiintoinen raportin väite, jonka mukaan Helsingin ja Vantaan kuntaliitoksella voitaisiin säästää jopa 300 miljoonaa euroa. Miten? Ottamalla Helsingissä käyttöön Vantaan toimintatavat. Helsingissä on merkittävästi Espootakin lihavampi - ja kalliimpi - organisaatio.

Toki olisi kaupunkilaisten, siis maksajien, kannalta upeaa, jos näin kävisi ja tuo 300 miljoonaa säästyisi palveluihin ja ehkä jopa veronalennuksiin. Herää kuitenkin kysymys, miksi Helsingissä ei toimita jo? 300 miljoonaa euroa on paljon rahaa. Voi sitä organisaatiota viritellä ilman kuntaliitostakin.

Mutta ei sitä viritetä. Ei nyt eikä mahdollisen liittymisen yhteydessä. Tässä olen valitettavasti pessimisti. Julkisissa organisaatioissa ylipäätään on vaikea tehdä mitään syvällisiä rakenneuudistuksia. Periaatehan yleensä on, että ketään ei irtisanota eikä kenenkään asema saa huonontua. Sinällään inhimillisiä periaatteita. Tämän vuoksi kuitenkin yleensä aina joudutaan vain palkkaamaan uusia ihmisiä uusiin tehtäviin ja organisaatio paisuu helposti kuin pullataikina.

Tavallista kaupunkilaista ei paljon lohduta, jos muutama hassu kaavoituskysymys ratkeaa nopeammin, jos valta on karannut kauas saavuttamattomiin ja lasku vain koko ajan kasvaa, kun suurimman, mutta tehottomimman, Helsingin toimintatavat ajetaan koko pääkaupunkiseudun kuntaorganisaatioon. Nyt kaupunkien organisaatioita voi vielä jotenkin perustellusti vertailla, mutta uudelta mammutilta puuttuisi kaikki vertailukohdat. Kustannuskehitystä ei pidättelisi mikään.

Ei siis mikään ihme, että monia, minä mukaan luettuna, epäilyttää koko liitoshanke. Joka tapauksessa kuntaliitoksella pitäisi olla asukkaiden tuki. Päivän Helsingin Sanomien mukaan Helsingissäkin on tässä asiassa puntit tasan.

Yhteistyö on voimaa ja rakentavasti toimimalla monia kaupunkilaisten arkielämän raja-aitoja voidaan varmasti kaataa. Pieni kilpailu kuitenkin piristää, myös kuntien välillä.