Näkemyksiä ja kokemuksia:

Avoin varhaiskasvatus jättää vauvaperheet yksin

Esikoiseni syntyi helmikuussa ja puolisoni jäi isyyslomaltaan suoraan etätöihin. Kesän rauhallisempina aikoina ehdimme onneksi käydä tervehtimässä myös isomummuja, mutta enimmäkseen olemme pyörineet keskenämme kotikulmilla viimeiset puoli vuotta. Kun nyt syksyn tullen läheiset ovat kukin vuorollaan palanneet työ-, päiväkoti- ja kouluarkeen, odotin minäkin kovasti pääseväni vihdoin mukaan vauvaperherientoihin. Kesällä olin jo lukenut asukaspuistosta ilmoituksen syyskuun alussa jatkuvista vauvailtapäivistä. Pettymys oli valtava, kun tajusin, että iltapäivät onkin peruttu. Itketti.

Odotukset perhevapaalle eivät tässä pandemiatodellisuudessa ole tietenkään toteutuneet ja se on ihan ymmärrettävää. Kahviloissa pyöriväksi latteäidiksi en edes kaipaa, mutta aikuista juttuseuraa päiviin ja käytännön vinkit ja vertaistuki samassa elämäntilanteessa olevilta äideiltä olisi hienoa ja helpottavaa. Kuvittelin myös tutustuvani lapsen tulevien päiväkoti- ja koulukaverien vanhempiin. En ole tutustunut kehenkään.

Asukaspuiston tyhjää täynnä oleva perhevalmennussivu kuvaa erinomaisesti tämänhetkistä todellisuutta. Itse asiassa mikään osio Espoon perhevalmennuksen synnytyksen jälkeisistä osista ei ole toteutunut. Tämä ei voi olla vaikuttamatta vauvaperheiden ja siten siis niiden vauvojen hyvinvointiin. Tilanne ei ole kestävä.

Puiston ulkoleikit eivät ole kovin mielekkäitä lapsen kanssa, joka ei osaa vielä edes istua hiekkalaatikossa, mutta tällä hetkellä se taitaa olla ainoa tapa löytää minkäänlaista aikuista juttuseuraa päiväsaikaan.

Pandemiatilanne on jatkunut jo puoli vuotta ja jatkunee vielä ensi vuoteen. Enää ei riitä, että toiminta vain perutaan, vaan pitäisi miettiä, mitä ja miten voitaisiin turvallisesti kuitenkin tehdä, jotta pienten vauvojenkaan äidit eivät jää aivan yksin. Kyse on myös vauvojen elämän ainutkertaisesta alusta.